Hyvästien aika

Tällä hetkellä istutaan syvissä mietteissä Brysselin lentokentällä. Katsomme ohitse kiiruhtavia ihmisiä ja yhtäkkiä tuntuu, ettemme olekaan varmoja haluammeko palata. Kaikki tämä ympärillä oleva tuntuu kulissilta. Eräs nainen viipottaa ohi viimeisen päälle merkkivaatteissa ja vanhempi mies kantaa lähes itsensä kokoista matkalaukkua pahantuulisen näköisenä. Ympärillä olevat ravintolat näyttävät luxukselta, mutta tällä hetkellä ne tuntuvat merkityksettömiltä.

Mihin jäi se kaikki aitous, ystävällisyys ja ihmisyys?

Kentälle tullessamme kiertelimme putiikeissa ja katselimme hämmentyneinä hintoja. Viimeisen päälle hieno Swarovskin suklaarasia maksoi lähes 100e. Samalla rahalla voisi maksaa jonkun vuodeksi kouluun Gambiassa ja se pelastaisi hänen elämänsä.

Fiilikset ovat todella ristiriitaiset, sillä toisaalta ikävöimme jo kovasti Suomeen, mutta emme millään haluaisi hypätä siellä odottavaan oravanpyörään. Yhteiskuntamme pakottaa meidät suorittamaan elämää ja täältä tullessamme meitä odottaa siellä jo monta tehtävää.

Afrikassa pystyi helpommin pysähtymään hetkeen ja nauttimaan elämästä ihan toisella tavalla. Suorittamista sekä tehokkuutta enemmän siellä arvostetaan humaaniutta sekä aitoutta. Valitettavasti myös sinne on hiljalleen vyörymässä länsimaalaista kulttuuria ja ihanteet ovat muuttumassa samankaltaisiksi. Ehkä me ihmiset olemme lopulta kuitenkin se ongelma, sillä herkästi tavoittelemme vain omaa kunniaa ja mainetta usein jopa toisten kustannuksella.

Täytyy kuitenkin sanoa, että on länsimaisessa kulttuurissa paljon hyvääkin, kunhan sitä ei peitettäisi kaikella turhalla. Vaikka afrikkalaiset osaavat elää hetkessä, niin reissun aikana totesimme, että tuttu sanonta, 'hyvin suunniteltu on puoleksi tehty', pitää kyllä paikkansa. Ei saa suunnitella liikaa, sillä silloin ei osaa elää hetkessä, mutta on totta että suunnittelu helpottaa elämää. Afrikassa huomasi, että monet asiat jäivät tekemättä tai niistä tuli turhaan isoa säätöä, sillä mitään ei todella osattu suunnitella.

Sanoisimme suunnittelun olevan jalo taito, mutta nousipa taas kerran mieleen äitimme hyvä neuvo - kohtuus kaikessa! Uskomme, että tästä on todella hyötyä myös tulevaisuudessa, jos joskus päädymme opettamaan. Oppituntien suunnittelu ja opetusmateriaalien valmistelu kannattaa, mutta tärkeintä on heittäytyä hetkeen ja kohdata lapset omina yksilöinään.

Katsomme vielä reissua ehkä liian läheltä, mutta voimme todeta, että meillä on paljon opittavaa toisiltamme. Suomalaisten täsmällisyys, pitkäjänteisyys sekä rehellisyys ovat todella arvostettavia piirteitä ja niitä kaipasimme useasti Afrikassa ollessamme. Toisaalta taas yltäkylläisyydessä elävät suomalaiset saisivat oppia riisuutumaan liaallisesta turhamaisuudesta sekä tehokkuusajattelusta.

Tänään oli vaikea sanoa hyvästit, sillä kauas on pitkä matka. Hyvästelimme sisarukset ja ystävät haikein fiiliksin, mutta meitä lohduttaa tieto, että voimme palata sinne vielä jonain päivänä. Elämä ei kyllä tunnu tässäkään kohdin reilulta, sillä heillä ei välttämättä koskaan ole mahdollisuutta tulla meidän luokse. Heille ei anneta vaihtoehtoja ja siihen heidän on vain tyydyttävä. Olemme valtavan kiitollisia kaikesta, mitä reissu on tuonut mukanaan. Emme ikinä lähtiessämme olisi uskoneet, että tulisimme luomaan niin läheisiä suhteita niinkin erilaiseen kulttuuriin kuin Afrikka. Nyt meillä on siellä perhe ja ihania ystäviä, jotka odottavat meitä siellä.

Tämän kaiken jälkeen tajuamme entistä kirkkaammin, että toisiamme vartenhan täällä eletään. Muistetaan osoittaa se toisille ja ollaan kiitollisia heistä kaikista.

Time to say goodbye!

-Tarleena ja Heidi