torstai 21. huhtikuuta 2016

Kuvamuistoja




























Brother rings

Teacher rings

Sister rings





Kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa...

Toivottavasti blogia oli ilo seurata!


-Tarleena ja Heidi

Hyvästien aika

Tällä hetkellä istutaan syvissä mietteissä Brysselin lentokentällä. Katsomme ohitse kiiruhtavia ihmisiä ja yhtäkkiä tuntuu, ettemme olekaan varmoja haluammeko palata. Kaikki tämä ympärillä oleva tuntuu kulissilta. Eräs nainen viipottaa ohi viimeisen päälle merkkivaatteissa ja vanhempi mies kantaa lähes itsensä kokoista matkalaukkua pahantuulisen näköisenä. Ympärillä olevat ravintolat näyttävät luxukselta, mutta tällä hetkellä ne tuntuvat merkityksettömiltä.

Mihin jäi se kaikki aitous, ystävällisyys ja ihmisyys?

Kentälle tullessamme kiertelimme putiikeissa ja katselimme hämmentyneinä hintoja. Viimeisen päälle hieno Swarovskin suklaarasia maksoi lähes 100e. Samalla rahalla voisi maksaa jonkun vuodeksi kouluun Gambiassa ja se pelastaisi hänen elämänsä.

Fiilikset ovat todella ristiriitaiset, sillä toisaalta ikävöimme jo kovasti Suomeen, mutta emme millään haluaisi hypätä siellä odottavaan oravanpyörään. Yhteiskuntamme pakottaa meidät suorittamaan elämää ja täältä tullessamme meitä odottaa siellä jo monta tehtävää.

Afrikassa pystyi helpommin pysähtymään hetkeen ja nauttimaan elämästä ihan toisella tavalla. Suorittamista sekä tehokkuutta enemmän siellä arvostetaan humaaniutta sekä aitoutta. Valitettavasti myös sinne on hiljalleen vyörymässä länsimaalaista kulttuuria ja ihanteet ovat muuttumassa samankaltaisiksi. Ehkä me ihmiset olemme lopulta kuitenkin se ongelma, sillä herkästi tavoittelemme vain omaa kunniaa ja mainetta usein jopa toisten kustannuksella.

Täytyy kuitenkin sanoa, että on länsimaisessa kulttuurissa paljon hyvääkin, kunhan sitä ei peitettäisi kaikella turhalla. Vaikka afrikkalaiset osaavat elää hetkessä, niin reissun aikana totesimme, että tuttu sanonta, 'hyvin suunniteltu on puoleksi tehty', pitää kyllä paikkansa. Ei saa suunnitella liikaa, sillä silloin ei osaa elää hetkessä, mutta on totta että suunnittelu helpottaa elämää. Afrikassa huomasi, että monet asiat jäivät tekemättä tai niistä tuli turhaan isoa säätöä, sillä mitään ei todella osattu suunnitella.

Sanoisimme suunnittelun olevan jalo taito, mutta nousipa taas kerran mieleen äitimme hyvä neuvo - kohtuus kaikessa! Uskomme, että tästä on todella hyötyä myös tulevaisuudessa, jos joskus päädymme opettamaan. Oppituntien suunnittelu ja opetusmateriaalien valmistelu kannattaa, mutta tärkeintä on heittäytyä hetkeen ja kohdata lapset omina yksilöinään.



Katsomme vielä reissua ehkä liian läheltä, mutta voimme todeta, että meillä on paljon opittavaa toisiltamme. Suomalaisten täsmällisyys, pitkäjänteisyys sekä rehellisyys ovat todella arvostettavia piirteitä ja niitä kaipasimme useasti Afrikassa ollessamme. Toisaalta taas yltäkylläisyydessä elävät suomalaiset saisivat oppia riisuutumaan liaallisesta turhamaisuudesta sekä tehokkuusajattelusta.



Tänään oli vaikea sanoa hyvästit, sillä kauas on pitkä matka. Hyvästelimme sisarukset ja ystävät haikein fiiliksin, mutta meitä lohduttaa tieto, että voimme palata sinne vielä jonain päivänä. Elämä ei kyllä tunnu tässäkään kohdin reilulta, sillä heillä ei välttämättä koskaan ole mahdollisuutta tulla meidän luokse. Heille ei anneta vaihtoehtoja ja siihen heidän on vain tyydyttävä. Olemme valtavan kiitollisia kaikesta, mitä reissu on tuonut mukanaan. Emme ikinä lähtiessämme olisi uskoneet, että tulisimme luomaan niin läheisiä suhteita niinkin erilaiseen kulttuuriin kuin Afrikka. Nyt meillä on siellä perhe ja ihania ystäviä, jotka odottavat meitä siellä.



Tämän kaiken jälkeen tajuamme entistä kirkkaammin, että toisiamme vartenhan täällä eletään. Muistetaan osoittaa se toisille ja ollaan kiitollisia heistä kaikista.

Time to say goodbye!


-Tarleena ja Heidi

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Lapion varressa

Lentopalloverkko oli ensimmäisiä tavaroita, joita investoimme reissuumme, sillä olimme päättäneet viedä lentopallon ilosanomaa mukanamme! Kymmenen päivän Istah-lomalla sitten tartuimme toimeen ja rakensimme parin paikallisen avustuksella kentän. Ystävämme Pikku-Mo etsi meille vahvat tikut metsiköstä ja Bala-aasilla kuljetti ne koulun pihalle. Big-Mo liittyi remmiin ja hetkessä kenttä oli pystyssä! Tätä ennen olimme kylläkin pari päivää raivanneet alueetta kentälle ja odottaneet apua. Olimme todella iloisia, kun saimme ensimmäistä kertaa ihailla valmista kenttää.

Tikut piti kaivaa syvälle maahan ja verkko löystyi sen verran tuulessa, että pian totesimme tikut liian lyhyiksi. Olimme jo päässeet pelin makuun, joten pelikaverimme auttoivat ystävällisesti meitä löytämään ja vaihtamaan pidemmät tikut. Kyläläiset ovat alkaneet jo meidän kanssa tottua, että asioiden on parempi tapahtua tai otamme ohjat omiin käsiin. 😅


Tästä se lähtee...
Jättiläiset hommissa

Hiekan hakua - local way!
Loppusuoralla on hymy herkässä!
Verkko kohdilleen.
Pieni ja iso -yhteistyö on voimaa! 
Voittajafiilis!
Loppulomasta innostuimme vielä rakentamaan jalkapallokentän koululaisille, koska he rakastavat pelata jalkapalloa. Mass etsi meille neljä tukevaa tikkua ja mehän aloimme hommiin. Kyläläiset katsoivat hieman pitkään, kun me kaivoimme kuoppia maalitolpille keskipäivän paahteisimpaan aikaan. Suomalaisella sisulla väänsimme kentän kahdessa päivässä valmiiksi. Työskentelimme keskipäivällä sen vuoksi, että meillä oli silloin parhaiten aikaa. Aamupäivät meni koulussa opettaessa sekä seuraavia päiviä suunnitellen ja valmistellen. Illan viiletessä pelasimme biitsiä, kävimme juoksemassa tai tapasimme ystäviämme muuten vain.


Vihdoin lapset saa jalkapallomaalit!
Loppusiivous!
Pelit alkakoon.
Lapion varressa huhkiessa opimme, että oman työpanoksen antaminen on paras tapa auttaa tällä. Saimme molemmat kentät rakennettua lähes ilmaiseksi, mutta paljon siihen tarvittiin tahtoa, sinniä ja työtä. Ollaan sitä mieltä, ettei tänne kannata koskaan lähettää suoraan rahaa vaan tulla itse rahojen kanssa ja tehdä työ alusta loppuun

Paikallisilta saa kyllä apua kuhan jaksaa odottaa ja pyytää, mutta itsestään mitään ei tapahdu ja rahat katoavat ties kenen taskuun. Niin helppo tapa, kun se meille länsimaisille olisi vipata suoraan rahaa tänne, mutta olemme todella todistaneet sen täällä omin silmin, ettei se vain toimi.

Ei tätä meininkiä täällä voi vain käsittää, ellei itse tule katsomaan. Reissu on ollut kyllä mieletön oppitunti meille. Olemme valtavan onnellisia, että olemme saaneet kokea kaiken tämän iloineen ja haasteineen!

Hikisen urakan jälkeen oli ilo katsella työmme jälkeä. Ennen niin autio koulupiha alkoi näyttää kodikkaammalta. Vielä joku päivä haaveille rakentavamme sinne leikkikentän kylän lapsille!

-Heidi

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Toisenlainen Afrikka

Jätettiin rakas kylä taaksemme keskiviikkoaamun sarastaessa. Tiistaina oli aika jättää hyvästit ja kierreltiin kyläläisten luona juttelemassa. Kylän vanhin halusi myös nähdä meidät ja sanoa vielä viimeiset sanat, ennekuin lähdimme. Olimme todella yllättyneitä, kuinka paljon kyläläiset olivat kiitollisia meille. Siitä tuli todella hyvä mieli, sillä olimme juuri harmitelleet, miten vähän olimme kerenneet heihin panostaa.

Aikamme oli niin rajallinen ja halusimme antaa koululle sekä pienille tulevaisuuden toivoille kaikkemme. Tämä työ oli kuitenkin huomattu kylässä ja kylän vanhin halusi osoittaa meille arvostuksensa. Kaiken tämän jälkeen oli todella raskasta sanoa hyvästit. Osa meidän sisaruksista lähti mukaamme, mutta osalle jouduimme jättämään jo hyvästit. Olemme todella onnellisia, että meidät tuotiin juuri kyseiseen perheeseen - kiitos Kodu, Ramu ja Ida! Olemme jakaneet heidän kanssaan paljon elämää ja oppineet valtavasti puolin ja toisin. He ovat pitäneet meistä niin hyvää huolta, ettei ole kertaakaan tarvinnut kokea  turvallisuuden puutetta.

Suuntasimme rinkkojen kanssa Banjuliin, josta jatkoimme matkaa Serre Kundaan. Kaupunki oli todella eurooppalaissävytteinen ja oli kiva nähdä myös tällainen puoli Afrikkaa. Löysimme muun muassa jäätelöt Afrikasta ja täytyihän ne ostaa. Nautimme puolisulaneista jätskeistä ja opetimme myös sisaruksiamme syömään niitä.
Vierailimme myös sisarustemme perheiden luona SeneGambiassa.
Perheen bisnes pyörii. Tässä puhdistetaan seesamin siemeniä, joka oli muuten kovaa hommaa!
Olemme saaneet opetella monenlaisia afrikkalaisia hommia. Nyrkkipyykkäyskin sujuu jo moitteetta 🙊
Seesamin siementen lisäksi perhe pyörittää monenlaista bisnestä. Tässä perheen äiti myy koulukadulla välipaloja lapsille.
 Päivän päätteeksi matkasimme yhdelle siskoistamme, joka asui perheensä kanssa lähellä kaupunkia. Alue oli vauraampi ja länsimaalaisempi kuin kylämme. Oli mukava nähdä myös toisenlainen osa Afrikkaa ja tutustua uusiin ihmisiin. Kokeilimme muun muassa seesamin siementen puhdistusta, johon oli ihan omat rituaalinsa. Perhe pyöritti useampaa bisnestä ja ansaitsi rahansa todella kovalla työn teolla. Kävimme opettavaisia keskusteluja maiden välisistä eroista ja tulimme siihen tulokseen, että jokaisella maalla on omat ongelmansa. Ne tulevat eri tavoin esiin, mutta missään ei pääse helpolla ja töitä on tehtävä elantonsa eteen - kukaan ei saa ilmaiseksi elämää. Totesimme myös että on ollut hyvä oppia työntekoon, sillä se kantaa aina hedelmää.  Vierailimme myös kahden muun sisaruksen luona ja näimme myös heidän perheensä. Olemme saaneet tutustua perheen kaikkiin lapsiin, joita on yhteensä kymmenen. Se on ollut aivan valtava rikkaus, että meillä on ollut niin paljon sisaruksia täällä. Sitä kautta olemme nähneet monenlaista ja päässeet tutustumaan aidosti gambialaiseen elämään.
Kuten kuvasta huomaatte, olemme huomaamatta opettaneet myös tasa-arvoa perheellemme. Normaalisti miesten asema on todella korostunut, mutta olemme omalla esimerkillämme opettaneet, että nainen on yhtä arvokas.
Vierailtiin sataman konttialueella, jossa yksi veljistämme työskentelee. Meidät raahattiin rinta rottingilla isoimman pomon huoneeseen ja aamiainen kannettiin nokan eteen. Kuvassa läheisimpiä sisaruksiamme.
Etsikää kuvasta boss! 😂
 Jokainen perhe elää täälläkin eri tavalla, ja on ollut ilo nähdä monesta vinkkelistä Afrikkaa. Täällä on todella paljon apua erilaisista suhteista, sillä maa on melkoisen korruptoitunut. Selviämme jo melkoisen hyvin täällä myös itseksemme ja tunnemme hyvän taksikuskin, hevosmiehen, muutamia kauppiaita sekä meillä on suhteita satama-alueella - tämä helpottaa todella paljon liikkumista! Juuri nyt kun tämä kaikki on saatu kerättyä ympärillemme, on tietysti aika lähteä. Aika on juossut todella nopeasti ja vielä olisi paljon koettavaa, mutta aina hyvä jättää jotain ensikertaa varten! Onneksi meillä on vielä muutama päivä jäljellä ja vietämme ne hotellilla lomaillen. Odottelemme juuri läheisimpiä ystäviämme ja sisaruksiamme biitsille, sillä aiomme viettää heidän kanssaan vielä viimeiset päivät.
Lopulta saavuimme hotellialueelle. Tämä tuntuu todella luxukselta kaikkien kokemusten jälkeen!
Olo on kiitollisen onnellinen 🙏🏿🙏
Loppukevennys: mr & mrs Ceesay.
 ...
Mitä Afrikka tekikään meille 🖐🏼 😂 
-Tarleena

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Lupa sotkea

Kiikutettiin eräs päivä koululle sormivärit ja kartonkia. Muut opettajat kauhistelivat ja enteilivät varmasti katastrofaalista oppituntia, mutta me tiesimme mitä halusimme. Kerrankin koululaisille annettiin lupa sotkea! Ideana oli valmistaa sormiväreillä jollekin tärkeälle ihmiselle kortti. Siskoni ahersi yhtenä päivänä leikaten sekä liimaten kukkaruukkuja erivärisiin kartonkeihin. Nurseryn lapset ovat vielä sen verran nuoria, että saksien käsittely ei heiltä vielä oikeen onnistu. 



Sotkua riitti, mutta intoa sitäkin enemmän!


Jaoimme luokan kahtia, sillä oppilaita oli paljon. Toiset menivät välitunnille ja toinen puoli jäi sotkimaan väreillä. Lasten kanssa lättäsimme jokaisen käden korttiin ja sen jälkeen lapsi sai painella sormella kukkia korttiin. Lapset nauttivat sottaamisesta ja heistä oli mukava kokeilla erilaisia materiaaleja omin kätösin. Tämä on mielestämme todella tärkeää ja halusimme antaa lapsille siihen tilaisuuden.


Lapsille on tärkeä antaa tutustua erilaisiin materiaaleihin. Huomasimme, että lapsilla on sisäinen innostus tutkia asioita. Tässäkin yksi koululaisista tutustuu uuden materiaalin tuoksuun.
Nopeimmat saivat piirtää vapaasti. Nämä lapset tarvitsevat jatkuvasti aktiviteettia, muuten meno yltyy todella villiksi!


Lopuksi pestiin jonossa käsiä ja vaihdettiin osia niin, että myös välitunnilla olleet lapset saivat valmistaa korttinsa. Lopulta rehtorikin halusi tulla kokeilemaan ja eihän se auttanut kuin antaa aikuisellekin lupa sotkea. Koulupäivä oli ihana ja opettavainen!


Rehtorikin pääsi kokeilemaan sormivärejä 😅
Lopussa kiitos seisoo. Tässä kuvassa näette tyytyväiset nurseryn opettajat 😊

-Yassine

Eiku siis -Tarleena 😂