Afrikkalaiset häät

Oltiin syömässä aamupalaa ja paikalle pölähti nainen, joka on mun gambialainen kaima. Meille annettiin paikalliset nimet, kun saavuttiin kylään. Näin ollen paikalliset pystyvät kutsumaan meitä nimellä ja samalla meidät otetaan osaksi yhteisöä. Gambialainen nimeni on Yassine ja Heidiä kutsutaan Sallyksi. Sukunimi on saatu kyläpäällikön suvun mukaan, joka on Ceesay.

Aamupuuro jäi kesken, sillä meille ilmoitettiin että hevosmies odottaa meitä ja meidän täytyy lähteä kaimani veljen häihin toiseen kylään.
Ei auttanu ku rynniä suihkuun ja tunkea pitkä afrikan hame päälle, vaikka aurinko porotti täydeltä terältä. Olimme suunnitelleet aiemmin omaa ohjelmaa koko päiväksi, mutta ei auttanut kuin lähteä. Täällä ei voi kieltäytyä tälläsista asioista.

Hevoskyyti ja kuoppainen tie!

Jännittää, parempi pitää kiinni! Takana gambialainen siskoni, Fatou.

Saimme kyytiimme myös vuohen, joka oli lahja hääparille. Tästä ilmeisesti valmistetaan illallinen.

Kiirehdimme hevosmiehen luo, mutta heillähän ei ollut mikään kiire. Aluksi keiteltiin atayat, jonka jälkeen pääsimme matkalle. Hevonen kiisi kärryineen kuoppaisia savannin teitä ja me pidimme henkemme edestä kiinni kärryn laidoista. Hevoskyyti oli mukava kokemus, vaikkakin eksyttiin matkalla useamman kerran. Kukaan ei tiennyt, missä juhlat tarkalleen ottaen olivat.
Mutkien kautta saavuimme juhlapaikalle, mutta juhlista ei ollut vielä tietoakaan. Meitä kuljetettiin huoneesta toiseen ja istuttettiin sekä syötettiin mitä epämääräsempiä ruokia.

Odotimme useita tunteja, että morsian suvaitsisi saapua paikalle. Meidän gambialaisen siskon tuli nimittäin toimia kampaajana sekä meikkaajana. Ei mitään turhia salonkeja siinä tarvittu, vaan morsian sai istua  hämärän huoneen kovalla lattialla ja Heidi yritti näyttää kännykällä valoa. Kampausta tehtiin useampi tovi ja hiuksia sekä mitä erilaisimpia mönjiä lisättiin useita kertoja.

Väsähdettiin täysin odotteluun ja menimme puun alle lepäämään

Tässä aloitellaan morsiammen kampauksenlaittoa. Pesu tapahtui ulkona ja kampaus laitettiin hämärässä huoneessa kännykän valossa.

Yassine, morsian, Sally, Fatou.

Odotellessa kerettiin laittaa omatkin hiukset.

Tässä odottelemme lähtöä uusissa Afrikan hameissamme. Takana kaimani Yassine.

Väsähdimme tässä vaiheessa ikuiseen odotteluun, sillä meille luvattiin, että olemme viimeistään viideltä kotona. Kampauksen ollessa valmis, kello lähenteli kuutta eikä juhlat olleet vielä alkaneetkaan. Siinä ruvettiin hiljalleen suunnittelemaan juhlia ja pähkäiltiin, miten saadaa aviomies paikanpäälle.
Morsian veti juhlapuvun päälle ja me seisoimme tympääntyneinä sivummalla. Muutama ihminen taputti ja antoi rahaa morsiammelle. Näin juhlat olivat ilmeisesti alkaneet. Naiset kokkasivat pihalla ruokaa ja miehet keittelivät lähes jokaisen puun alla atayaa ja me vain istuimme.

Tässä morsian valmiina juhlat alkakoon, vaikkei aviomiestä näy mailla eikä halmeilla!

Ja arvatkaapas mitä? Ilta on jo pimennyt ja täällä me edelleen istumme puun alla. Vieressämme istuva poika keittelee taas atayaa ja morsian näpyttelee tylsistyneenä puhelintaan. Aviomies ei ole edelleenkään sallinut saapua eikä ruokakaan tunnu valmistuvan.

Lähtiessämme näimme aviomiehen meidän kylässä ja hän loikoili kaikessa rauhassa puun alla juoden atayaa. Nyt hänelle on soitettu useita kertoja tuloksetta, mutta se ei näytä kuitenkaan olevan mikään ongelma.
Tämä elämä täällä on vaan niin uskomatonta, että ei tätä voi ees käsittää! Huomenna meidän tulisi herätä ennen neljää, jotta ehdimme ensimmäiseen Banjuliin menevään lauttaan. Meidän tulee uusia oleskelulupamme, joten asia on todella tärkeä. Tästä on kuitenkin vielä yli tunnin matka hevoskyydillä kotiin ja meillä ei ole mitään käsitystä, milloin pääsemme lähtemään. Tekisi mieli hermostua, mutta se on Afrikassa ihan turhaa! 😂

-Tarleena

Body Parts

Ollaan monin keinoin harjoiteltu lasten kanssa oman kehon hahmottamista. Tässäpä muutamia hetkiä Body Parts-tuokioista. Ollaan niin ylpeitä meidän lapsukaisista. He kehittyvät ihan kohisten - we're so happy

Lasten piirtämiä omakuvia.

Piirretiin lasten omia jalkoja paperille..

.. ja sitten lapset värittävät ne itse.

Me nautitaan täysin sydämin opettamisesta täällä! Ihana nähdä, ku lapset kehittyy ja iloitsee oppimisesta.

Rakennettiin meidän luokan takaseinälle iso puu, johon kootaan kehonosia. Samalla se toimii väriympyränä. Nyt puussa lasten piirtämät omat kädet pääväreillä väritettynä ja lasten omat jalkapohjat väliväreillä väritettynä.

-Heidi

Oppimisen ilo

Ensimmäisellä viikolla oltiin melko shokissa, sillä kaikki ympärillä oleva oli täysin uutta. Kaikki itsestäänselvät asiatkin tuli opetella uudestaan eikä mikään ollut tuttua ja turvallista. Olimme saaneet edellisiltä tytöiltä kyllä hyvää infoa, mutta ei tätä voinut kuvitellakaan ennenkuin itse tuli paikanpäälle. Elämä on niin ihmeellisen erilaista, mutta päiväpäivältä tämä kaikki tuntuu normaalimmalta.

Eka koulupäivä seurattiin edellisiä opettajia ja seuraavana päivänä ei auttanut kuin ottaa iso haaste vastaan ja ryhtyä opettamaan, sillä edelliset tytöt lähtivät kotimatkalle.
Ensimmäinen meidän pitämä koulupäivä oli aika kaoottinen - ainakin meidän silmin, sillä olimme tottuneet suomalaiseen koululaitokseen. Meno on melkoisen päinvastaista täällä, joten päivän päätteksi olimme todella väsyneitä ja toivottomia. Ajattelimme, että emme ikinä pystyisi hallitsemaan niin suurta ryhmää ilman samaa kieltä. Myönnettäköön, että mielessä kävi jo ekan päivän jälkeen luovuttaminen. Miten ikinä jaksaisimme opettaa monta viikkoa? Samalla olimme pettyneitä, sillä olimme tulleet tänne ideoita pursuten ja taittaneet pitkän matkan. Todellisuua iski vasten kasvoja ja huomasimme, että aikamme kuluisi lähes kokonaan opettamisen sijaan jatkuvaan kurinpitoon sekä kaaosten ennaltaehkäisemiseen.

Emme kuitenkaan luovuttaneet, vaikka en edelleenkään tiedä mistä kaivoimme ensimmäisinä päivinä lisäenergiaa. Päätimme olla sinnikkäitä ja tuoda omia ideoitamme ja oppimiamme kasvatus- sekä opetusmetodeja. Aloitimme varovaisesti, mutta hiljalleen olemme voineet tuoda lapsille vapaitakin harjoitteita. Olemme lapsista todella ylpeitä, sillä he ovat ottaneet todella suuria harppauksia eteenpäin kuluneiden viikkojen aikana.

Kasvatus ja kurinpito on jäänyt jo toissijaiseksi ja pystymme opettamaan ihan todenteolla. Tähän väliin täytyy kuitenkin lisätä, että emme me ihan kahdestaan tästä kaikesta selviäisi, vaan meillä on paikallinen vapaaehtoinen poika avustamassa, joka pitää kuria yllä ja toimii tulkkina. Tämä poika on ollut kyllä täydellinen aarre!

Lapset kokosivat eläinkorteilla ryhmissä erilaisia Afrikan eläimiä.

Olemme halunneet tuoda lapsille paljon onnistumisen kokemuksia ja oppimisen iloa erilaisten harjoitteiden avulla. Täällä lapset eivät ole saaneet harjoitella edes vapaata leikkiä, joten sitä on treenattu välitunneilla. Varastaminen ja toisten lyöminen on arkipäivää eikä asioita osata välttämättä jakaa. Olemme halunneet opettaa lapsia, että yhteisleikki ei suju ilman kaikkien panosta. Jokaisella on paljon kivempaa, jos asiat osataan jakaa yhteisesti. Samalla olemme halunneet näyttää lapsille, että vapaamuotoinen leikki on täysin hyväksyttävää. Lapsien olisi hyvä oppia leikkimään, sillä ajattelemme sen olevan yksi parhaista oppimisen välineistä. Lapsi oppii parhaiten leikkiessään ja samalla kehittää vuorovaikutustaitojaan ihan huomaamattaan.

Kokeiltiin lasten kanssa rehellistä ryhmätyöskentelyä. Olihan se kuuluisa luova kaaos, mutta kannatti kokeilla! Osalla meni vähän tappeluksi, mutta suurin osa alkoi oppia ryhmätyöskentelyn onnistumisen edellytyksiä. Mahtavaa vuorovaikutustreeniä näille lapsille! Ja kun tätäkään ei tee liian pitkiä aikoja kerralla, niin opet ei ehdi väsähtää 😉

Osa nurseryn lapsista on vielä niin nuoria, että olemme saaneet tosissaan miettiä kaikille toimivia harjoitteita. Hiljalleen olemme pystyneet kuitenkin myös eriyttämään, sillä olemme oppineet tuntemaan lapsia paremmin. Rima on kuitenkin laskettava todella matalalle ja tärkeintä on, että jokainen yrittää. Meidän mielestämme näin pienten lasten kohdalla lopputuloksella ei ole mitään painoarvoa, sillä he ovat vielä päiväkoti-ikäisiä. Positiivista palautetta yritämme viljellä pienistäkin asioistakin ja etenkin haastavimpien oppilaiden kohdalla olemme tuplanneet kehujen määrää. Uskokaa tai älkää, mutta se on todella toiminut!

Pienten lasten kohdalla tulee käyttää todella erilaisia menetelmiä ja osata varioida niitä tarpeen tullen. Olemme huomanneet, että lapset eivät kauaa jaksa keskittyä yhteen asiaan, joten opetustuokioiden tulee olla todella lyhyitä ja vaihtelevia. Motivaatioita tulee pitää yllä myös erilaisilla toiminnallisilla harjoitteilla, sillä lapset eivät vain jaksa istua paikoillaan ja toistaa opettajan perässä. Tämä on mielestämme täysin ymmärrettävää emmekä missään tapauksessa halua vaatia sitä oppilailtamme. Olemme yleensä suunnitelleet koulupäivän etukäteen ja valmistelleet materiaalit, jolloin lapsille voi tarpeen tullen vetaista suunniteltua aktiviteettia. Täällä materiaalien valmistelu vaatii vain hieman enemmän sinniä, sillä me opettajat toimimme kopiokoneina. Viimeviikolla piirsimme esimerkiksi G-kirjaimia pistein noin 50 oppilaalle! Tämän jälkeen en takuulla valita hitaasta kopiokoneesta tai materiaalien valmistelusta Suomessa - sielläon kaikki niin kädenulottuvilla!

Kaikista parasta on ollut huomata lasten kehitys ja nähdä lasten kirkkaana loistavat silmät - oppimisen ilo heijastuu lapsista! Näihin lapsii panostaa mielellään ja olemme oppineet heiltä ihan valtavasti. Parasta on, että saamme vapaasti kokeilla eri menetelmiä eikä kukaan ole arvostelemassa. Täällä oppii asiat vain kokeilemalla ja se on kehittänyt meitä valtavasti. Tiimiopettajuus todella toimii ja se on ollut suuri voimavara. Kahden opettajan ja yhden paikallisen avustajan voimin olemme saaneet pidettyä luokan hallinnassa ja kehitys on ollut huimaa. Erittäin suuri kiitos edellisille opettajille, jotka ovat tehneet kovan pohjatyön. Ilman teitä tämä ei olisi ollut mahdollista. Nyt olemme saaneet vain opettaa!

Viime viikolla uskallettiin antaa jo helmiä lapsille. Tarkoituksena oli hienomotoriikan kehitys. Annoimme yhden helmipussin, joka tuli jakaa ryhmäläisten kesken. Pelkäsimme tämän olevan katastrofi, mutta lapset pujottelivat helmiä aivan tohkeissaan. Jokainen oppilas keskittyi 100%: sti ja olimme aivan sanattomia hämmästyksestä.

Käsirenkaat saatiin valmiiksi ja järkkäydyttiin luokkakuvaan pihalle. Lapset intona esittelevät korujaan! Meillä on ihan mahtava ikioma luokka!😊

Dream team - tiimiopettajuus kunniaan! 😜

Lopuksi intouduttiin posettamaan koko koulun henkilökunnan voimin 💪🏿😅

-Tarleena

Aakkosten opettelua

Jatkettiin edellisten opettajien rutiineja ja opetetaan joka viikko yksi kirjain. Etenemme aakkosjärjestyksessä ja tarkoituksena on, että ainakin capital kirjaimet opittaisiin. Taitavimmat oppijat voivat harjoitella myös pieniä aakkosia. Täten pystymme edes hiukan toteuttamaan eriyttämistä.  Pienet lapset tarvitsevat useita menetelmiä, jotta heidän mielenkiintonsa sekä motivaationsa säilyy. Olemme yrittäneet keksiä mahdollisimman monia keinoja ja kuvissa esimerkkejä näistä.

Olemme opetelleet kirjaimia myös taikakynän avulla, eli olemme piirtäneet kirjaimia etusormella ilmaan. Usein keksimme vielä jonkin tarinan hankalalta tuntuvan kirjaimen opetteluun, jotta liikerata jäisi mieleen. Esimerkiksi small f - ensiksi piirrettiin käärme katosta lattiaan, joka sitten katkaistiin vasemmalta oikealle jne. Harjoittelun jälkeen small f rupesi onnistumaan ihan eri tavalla!

Taikakynällä piirretään ilmaan H-kirjainta

Kirjainten oppimisen helpottamiseksi olemme keksineet joka kirjaimelle oman tarinansa 😊

Tässä maalaillaan eka viikon kirjainta (F) taululle. Ollaan käytetty eri kokoisia pensseleitä, jotta tulee monenlaista motorista treeniä.

Vaikeilta tuntuvia aakkosia on "pyyhitty" kostealla pensselillä pois, jotta liikerata hahmottuisi. 

Tekemisen riemua!

Tämä oli lapsista todella jännittävä menetelmä. Lasten silmät suurenivat, kun tyhjään paperiin ilmestyi vesivärillä maalaten kirjain. Olimme siis tehneet kirjaimia valmiiksi valkoisella vahaliidulla paperille, joka tuli sitten esille kun siihen maalasi punaisella vesivärillä päälle. Lasten mielestä se oli huikea taikatemppu!

Lapset tykkäävät käyttää pensseliä. Olemme harjoitelleet aakkosten piirtämistä vedellä maalaten. Tästä lapset todella tykkäävät! 

Meidän pienimäinenkin on niin reipas ja taitava ❤

Pullonkorkki-idea edellisiltä harjoittelijoilta - kiitos 😊

Tämä poika on varsin nokkela, joten olemme yrittäneet antaa hänelle lisä haastetta sekä apuopen hommia. Tässä hän ison H:n lisäksi treenaa jo pikku h:kin.

Viikon päätteksi "testi" 😊 Jokainen lapsi sai käydä piirtämässä taululle viikon kirjaimen.

Pienimmille olemme piirtäneet pulpetin kanteen liidulla apukirjaimen, jonka päälle koota pullonkorkeista kirjain.

-Tarleena ja Heidi